Odotuksen odotus

Ikuisena optimistina tästä odotuksen odotuksestakin löytää positiivisia puolia. Koska en ole vielä raskaana, voin surutta vaihtaa uuteen parempipalkkaiseen työpaikkaan, ilman kamalan huonoa omatuntoa siitä, että kohta jäisi äitiyslomalle. Voin suunnitella ulkomaanmatkoja, koska niihin ei varmasti ole hetkeen varaa lapsen synnyttyä. Voimme puolisoni kanssa ostaa uuden kodin, jota joutuu remppaamaan, kun ei ole kiirettä saada kaikkea valmiiksi. Voin nauttia ajasta, kun saan toteuttaa omia mielitekojani, sekä antaa jakamatonta huomiota ihanalle koirallemme.

Kun iän vuoksi ei ole vielä mikään paniikki, etteikö lapsia saisikaan, voi tämän vaiheen ottaa hauskana ja rentona yhdessäoloaikana. Tehdä asioita eteenpäin ja kaiken mahdollisimman valmiiksi lasta varten. Mielessä on käynyt myös tukivanhemmuus tai sijaisvanhemmuus, silloin biologisella lapsella olisi valmiiksi "sisaruksia", joiden kanssa viettää aikaa.

Toki odotan myös innolla sitä aikaa, kun saa lasten kanssa valmistella joulua ja viettää kotona äitiyslomaa, ilman aikatauluja ja kiireitä. Kaikki paineet ja stressi lapsen hankkimisesta on haihtunut ja jäljelle on jäänyt nautinta nykyisestä elämänvaiheesta. Valmistumme molemmat mieheni kanssa uuteen ammattiin ennen joulua, pitkä stressivaihe opiskelun ja työn yhdistämisestä on hellittänyt, sekä saamme nauttia lomasta vuoden vaihteessa. Uusi vuosi onkin hyvä aloittaa ilman paineita ja vain tyynenä odottaa, mitä se tuo tullessaan. Tämä ei tarkoita, ettemmekö jatkuvasti yrittäisi lasta, otamme vain ilon irti tästä elämänvaiheesta, niin kauan kuin ehdimme.

Pitkän pohdinnan jälkeen

Pitkä hiljaisuus on johtunut siitä, ettei ole juurikaan ollut kerrottavaa. Kuitenkin tässä odotuksen odotuksessa olen ryhtynyt pohtimaan millainen äiti minusta tulee. Tiedän tämän olevan hieman aikaista ajattelua ja vaikea kuvitella, kuinka hysteeriseksi lopulta muutun. Olen ympärilläni seurannut monenlaisia äitejä. On trendikkäitä, jotka kulkevat vauvan lanteella korkeissa koroissa, hiukset viimeisen päälle ojennuksessa, jotka eivät uskaltaudu edes avaamaan ovea ilman meikkejä kasvoilla. Ne äidit juoksevat kaikilla kutsuilla, kirppareilla, kahvittelevat ystävien kanssa, askartelevat yön hiljaisina tunteina ja leipovat sämpylöitä lasten kanssa hymysuin, jotta on kuvia mitä päivittää facebookiin.
Sitten on luomuäitejä, jotka käyvät koko perheen kanssa kirppareilla säännöllisesti, ostavat kaikkea ekologista ja haluavat kasvattaa hyviä tyyppejä, eikä niinkään perusta maalliseen menestykseen, vaan enemmänkin henkiseen kehitykseen. He kasvattavat itse perunansa ja käyvät hakemassa luomutilalta ne mitä ei parvekkeelta saa. Näitä äitejä näkee myös usein vauvatapaamisissa ja kerhotoiminnassa, koska he uskovat ennen kaikkea, lapsen sosiaaliseen kehitykseen.

Kolmantena on väsyneet äidit. Heitä valvottaa joko lapsi, opiskelu, työ tai huono parisuhde. He erakoituvat pikkuhiljaa ystävistään ja sukulaisistaan, koska viettävät kaiken ajan kotona lapsensa kanssa, peläten ulkopuolelta tulevia bakteereja tai ärsykkeitä, jotka saattavat aiheuttaa lapsessa levottomuutta = huonot yöunet. Jotkut heistä leipovat ja ompelevat pakonomaisesti jotakin, jotta voisivat piilottaa väsymystään muilta ja osoittaa, että jaksaa ja tekee asioita, vaikka tekisi mieli vain nukkua.

Toki vanhempia on niin monia kuin ihmisiäkin ja en edes viitsinyt mainita välinpitämätöntä äitiä, koska sellaista minusta ei koskaan tule. Mutta näihin kolmeen kategoriaan osuu yllättävän suuri osa tietämistäni äideistä (mikä pitää sisällään monta kymmentä tapausta). Toki äitiyttä määrittelee paljon se, millainen olen jo nyt. Omaan jollakin tasolla hippityylistä ajattelumallia. Haaveilen mieheni kanssa omakotitalosta suurella pihalla, jossa voimme kasvattaa ainakin 40% ravinnostamme. Ompelen ja kudon mielelläni vaatteita ja olen jo ostanut kirpputorilta merkkivaatteita mahdolliselle tulevalle lapsellemme. Olen tarkka pukeutumisessani ja ostan mielelläni kauniita (kalliita) vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta hiuksiani jaksan harvoin sutia ojennukseen ja ripsiväri on ainoa kosmetiikkatuote, jota käytän arkisin. Kotimme kalusteet on pitkälti IKEAsta ostettua ja vaalin siisteyttä sekä järjestystä.

Luulen, että minusta tulee rennon trendikäs äiti, joka pukeutuu ja pukee lapset viimeisen päälle siisteihin vaatteisiin, askartelee ja leipoo lasten kanssa, mutta ennen kaikkea, tahdon olla äiti, joka on lastensa kanssa. Löysin ihanan blogin, jossa on vinkkejä, millaisia äitiysvaatteita voin ommella ja kutoa, kun aika on käsillä http://chocolateachuva.blogspot.fi/search/label/knitting . Jotta tiedän, kuinka olla trendikäs äiti, menettämättä cooliuttani, luen tämän opuksen ;)

Ensimmäinen

Luulen kokeneeni ensimmäisen mahdollisen keskenmenoni. Kuukautiset olivat viikon myöhässä ja kun ne alkoivat, verta tulee kuin häränkurkusta. Toki vuodan erittäin runsaasti muutenkin ja kivut ovat infernaaliset kuukautisten aikana, mutta nyt en voi sanoa kärsiväni läheskään niin kovista kivuista ja verta tulee paljon, jopa minun mittapuullani. En tiedä voiko tätä suoranaisesti sanoa keskenmenoksi, jos se alkio vain yksinkertaisesti poistuu jo ennen kunnolla alkuun pääsemistä, mutta olen melko varma, että alkuun jo päästiin.
Tavallaan ihan hyvä tietää, että jotakin oikeansuuntaista sisälläni todella tapahtuu ja ehkä sitten lopulta todella tärppää. stressini on hellittänyt erittäin paljon viimeisen puolentoista kuukauden aikana, oloni on seesteinen ja onnellinen. Elämme leppoisaa koiranpennun omistajan arkea. Koiranpentu on ollut meillä nyt reilun viikon ja olen jopa saanut kokea, miltä yöheräämiset tuntuvat. Koiranpentu on herättänyt useamman kerran yössä, milloin ulospääsyä tai muuten vain huomion kaipuutaan. Tässä on vain se erotus, että toisin kuin äitiyslomalla, minun on noustava aamulla aikaisin töihin. Viime yö oli ensimmäinen, kun sain nukkua illasta aamuun saakka.
Onhan tämä hyvää harjoitusta miehelleni ja minulle, kuinka huolehtia pienestä avuttomasta olennosta, opetella laittamaan kaikessa sen tarpeet etusijalle ja tinkimään omasta mukavuudestaan. Koiran vauvaikä on onneksi lyhyempi kuin lapsen ja edistystä on jo viikossa havaittu.
Odotan vielä kuukauden tai kaksi, jos ei sitten mitään tapahdu, aion kokeilla akupunktiota. Sitä odotellessa perehdyn siitä kertovaan kirjallisuuteen, joihin löytyy loistava opas Maria Juseliuksen kirjoitamana "Naisen matka kiinalaiseen lääketieteeseen", sekä voisin jopa kokeilla jotakin itsehoitomenetelmää Gerhard Leiboldin oppaan kanssa "Tee-se-itse akupainelu".

Lomalla

Olemme viettäneet kesälomaa viimeisen kuukauden ja olemme ottaneet kaikin puolin rennosti. Yrittämisemme ei ole enää suorituskeskeistä, vaan koitamme ottaa tämän asian mahdollisimman rennosti. Edelliset kuukautiset olivat normaalit, mutta alkoivat odotettua myöhemmin. Sitä edeltävät kummallisuudet johtuivat todennäköisesti tasauskuukaudesta. Nyt tuli ovulaation aikaan jälleen tummaa vuotoa, mutta muuten ei ole ollut mitään omituista.
Koska lapsen hankkimisesta tulee pian pakkomielle ja olemme molemmat toivoneet koiraa jo pidemmän aikaa, päätimme nyt hankkia sellaisen. Tällä hetkellä odotamme koiran kotiutumista, johon menee vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa, huomaan, että kaikki ajatukseni ja energiani on siirtynyt koiraa varteen tarvittaviin valmisteluihin ja hankintoihin, sekä koiran kasvatuksen sekä hoitamisen opiskelemiseen. Remonttimme edistyy hyvää vauhtia ja toivon mukaan pääsemme muuttamaan uuteen kotiin jo vuoden vaihteessa. Olen ajatellut, että odotan pari kuukautta ja jos ei mitään tapahdu, kokeilen akupunktiota, yrittänyttä ei laiteta.
Tässä vielä valokuva tulevasta hauvastamme.

Uudestaan, uudestaan ja uudestaan

Huomaan elämäni jaksottuvan aina kahteen viikkoon kerrallaan. Kausi alkaa alusta kuukautisten jälkeen, ensin on kaksi viikkoa yrittämistä, jonka jälkeen on kaksi viikkoa jännityksellä odottamista, tätä on yleensä seurannut pettymys. Ensimmäiset kaksi viikkoa yritämme mieheni kanssa järjestää aikataulun niin, että ehdimme lasta tekemään ja siitäkin on tullut jo rutiininomaista toistoa. Olen pyrkinyt olemaan stressaamatta ja mielestäni siinä myös melko hyvin onnistunut. Olen nauttinut auringosta, uimisesta, pyöräilystä ja tanssista.

Ruokavalioni on muuttunut siten, että olen syönyt juhannuksen jälkeen vain yhden karkkipussin ja sekin oli pieni pussi Brunbergin lakrtisia, muuten olenkin korvannut karkit jäätelöllä ja marjoilla. Pitkän  harkinnan jälkeen ostin jäätelökoneen, jolla olenkin jo tehnyt suussasulavia kokeiluja, tämä siis oli oleellinen maininta sen vuoksi, että voin itse valmistaa sellaista herkkua, jonka sisällön tiedän varmasti ja minkä sokerimäärään pystyn itse vaikuttamaan. Minusta tuntuu, että mieheni ei osannut arvata tähän menevän näin kauaa aikaa, itse olin varautunut, koska monet olivat kertoneet joutuneet yrittämään ensimmäistä yli vuoden ja emmehän me ole edes vielä pitkää aikaa yrittäneet, vaikka se siltä alkaa tuntua. Jotta tässä ajan suhteuttamisessa pysyisi järki päässä, päätin lukea kirjan Pitkä odotus, siinä on monta kertomusta lapsettoomuushoitoja läpikäyneistä pariskunnista, siinä myös kerrotaan, mitä hoidot pitävät itsessään sisällään, mikäli tähän vaihtoehtoon joudumme turvautumaan. Sille teokselle sopivaa vastapainoa on teos Seitsemän tytärtä, jossa kerrotaan fiktiivisesti seitsemän sukupolven tarinaa Suomessa 1840-luvulta lähtien, kertomuksissa kuvataan äitiyttä eri aikakausiin peilaten, kuinka vanhemmuus muuttuu, mutta kuitenkin pysyy samana.

Tässä yksi hyvä sivu lisää lastenhankintaan liittyen, erittäin ammattitaitoista neuvontaa ja asiaa http://pregnant.thebump.com/getting-pregnant.aspx?MsdVisit=1 .

Kummaa

Viikko ennen kuukautisten oletettua alkamista, koin voimakasta huimausta kolmena päivänä peräkkäin. Siitä muutama päivä eteenpäin tunsin vatsassani menkkamaisia kouraisuja. Tästä muutama päivä eteenpäin , urheilun jälkeen, tuli tummaa tuhrumaista vuotoa. Sitä tuli ainoastaan sen jälkeen kun olin harrastanut liikuntaa. Kuukautisten oletettu päivä tuli ja meni, mutta kuukautisia ei kuulunut, eikä muutenkaan ollut sellainen olo, kuin tavallisesti menkkojen aikaan. Tein raskaustestin ja tuli negatiivinen tulos.
Odottelin menkkoja vielä kaksi päivää ja uusin testin, edelleen negatiivinen. Jälleen tuli tummaa tuhruista vuotoa hetkellisesti urheilun jälkeen ja parin päivän päästä tein uuden testin, negatiivinen. Tällaista kummallista oireilua ei ole koskaan ennen ollut, joten soitin jo lääkärille. Siellä todettiin, että naisen kuukautiskiertoon ehtii kaikennäköistä sattumaan ja koska en kärsi kivuista, enkä kuumeesta ja kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty puoli vuotta aiemmin, ei ole syytä huoleen. Eikös sitten tänään ne kuukautiset alkanut, ainakin oletan, että nämä ovat nyt kunnolla alkaneet, viisi päivää niitä saikin odotella.
Keskustelimme viikonloppuna ystäväpariskuntamme kanssa raskaudenaikaisesta ruokavaliosta. Pariskunnan mies on psykologi ja nainen sairaanhoitaja. He tiesivät sanoa, että ihmisen keholla kestää seitsemän kuukautta puhdistautua myrkyistä ja lisäaineista.  Hiuksiani en ole värjännyt enää seitsemään kuukauteen, mutta lisäaineita olen kyllä syönyt ravinnon kautta mm. karkeista. Olen juhannuksesta lähtien ollut ilman limonadeja, karkkeja ja sipsejä, aikomuksena on myös jatkaa tällä linjalla. Vaikka raskauden alkamista saa näköjään jonkin tovin odotella, voin muuten valmistautua antamaan terveemmän elinympäristön sikiölle, ehkä nyt olisi myös sopiva aika siirtyä siihen luomuun. Tältä sivulta löytyy hyvin oheistusta terveelliseen raskausaikaan, sekä rikotaan myyttejä ja vahvistetaan epäilyjä http://www.webmd.com/baby/ .

Tästä kirjasta voi vielä lukea lisää aiheesta.

To be or not to be?

Eilen illalla tunsin voimakasta selkäkipua, luulin sen johtuvan vähäisestä veden juomisesta, joten join sitten reippaammin vettä ja tunne menikin ohi. Joku aika sen jälkeen, vessassa käydessäni, huomasin vuotavani verta. Ovulaatiolaskurin mukaan ovulaationi olisi pitänyt olla lauantaina, mutta olosuhteiden pakosta en kokeillut tikuilla. Luin aiheesta keskustelupalstoilta ja nettisivuilta, joissa monet olivat sitä mieltä, että munasolun kiinnittyessä saattaa vuotaa hieman verta. Laitoin varmuuden vuoksi yöksi siteen, mutta verta ei tullut sen enempää. Vuoto oli tummanruskeaa ja tavallaan vetistä ja hailakkaa, samanlaista kuin juuri kuukautisten alkaessa, mutta vielä ei pitäisi niiden alkaa. Sivustolla http://pregnancy.about.com/od/signssymptoms/g/abnormalperiod.htm
mainitaan tämän olevan yksi yleinen ensioire raskaudessa, eikä minulla ole normaalisti ovulaatiovuotoa, joten toivossa eletään. Täytyy kyllä myöntää, että juhannuksena rentouduimme mieheni kanssa kunnolla, nukuin kahtena yönä 12 tunnin yöunet, enkä koskaan saa nukuttua niin pitkään, joten ehkä levolla ja stressittömällä ympäristöllä oli vaikutuksensa.

Näissä maisemissa mieli todella lepäsi.

Metalli maistuu

Torstaina puolen päivän jälkeen tuli suuhuni yhtäkkiä voimakas metallin maku ja illalla alkoi menkat. Nyt en todellakaan ehtinyt kuvitella asiaa, eikä koskaan ennen ole ollut vastaavaa kuin kuukautta aiemmin. Olen melko varma siitä, että se tarkoittaa munasolun hedelmöittyneen, mutta irronneen. Jos se maku johtuu siitä irtoamisesta. Nyt alkaa olla sellainen tunne, että ovulaation jälkeen alkaa jo miettiä, että jaahas, se on sitten taas parin viikon jälkeen yrittämistä. En oikeastaan odota olevani raskaana, olen sisäistänyt sen tosiasian, että tähän menee vähän enemmän aikaa.

Koska elämässä täytyy olla huumoria, niin päätin huvikseni katsoa Tarot-korteista, milloin olisi vauva tiedossa. Sain vastaukseksi: Matkustele paljon, haluamasi vie aikaa, mutta tapahtuu. Oikukas ja voimakasluonteinen ritari (olisiko poikavauva tai sitten tarkoittaa oikukasta miestäni) ja rakastavaiset, jotka myös merkitsevät kaksosia. Näin n. puolitoista vuotta sitten unen, jossa oli lämmintä kesää/kevättä, olin jo pitkällä raskauteni kanssa ja menin serkkuni luo juhliin. Serkkuni täyttää 20 vuotta ensi keväänä, joten ehkä saamme ensi kesäksi kaksosvauvan. Tai sitten viiden vuoden päästä, kun hän todennäköisesti valmistuu seuraavasta opinahjosta.

Niin tai näin, varaan matkan Tanskaan elokuuksi, nautin auringosta, uimisesta, pyöräilystä, kävelystä ja tanssista, sekä ennen kaikkea, yritän ottaa tämän asian niin rennosti, kuin suinkin pystyn. Loppuviikosta alkaa uusi yrittäminen, ovulaatiotikut ovat jo tanassa odottamassa. Käyn ostamassa sinkkiä miehelleni ja itselleni, yritän syödä vieläkin enemmän vitamiineja (jos on enää mahdollista) ja kai sitä täytyy huitasta punkkupullo huiviin lauantaina. Taidanpa lukea odotellesani tämänkin kirjan.

Harjoitus tekee mestarin...?

No niin, taistelu ovulaatiotikkujen kanssa vol. 2. Nyt olin skarppina hyvissä ajoin ja ryhdyin testaamaan kaksi vuorokautta ennen kuin ovulaation virallinen päivä on. Keskiviikkona tikku näytti toista viivaa hailakkana, samoin torstaina. Ovulaatiolaskurin mukaan tänään pitäisi tapahtua, joten testasin aamulla ja HURRAA!! Kaksi vahvaa viivaa tuli, aloin jo epäillä, etten vain osaa käyttää niitä, mutta kyllä, nyt onnistui. Tässä kuussa olemme olleet vähän kiireisempiä, joten yrittämistä on ollut vain joka toinen päivä. Ilta menee pitkäksi työpäivän jälkeen taidenäyttelyn avajaisissa, mutta mieheni tietää olla valmiina hommiin, kun saavun kotiin. Olen jo hieman saanut kuulla mutinaa siitä, kuinka alkaa tuntua työltä tämä touhu ja mehän olemme vasta alkumetreillä tämän yrittämisen kanssa. Löysin myös lisää raskausaiheisia nettisivuja, tässä yksi niistä http://www.babble.com/pregnancy/ . Otin eilen varmuuden vuoksi kuvan ovulaatiotikusta, että on vertauskohdetta, mutta eihän sitä tarvinnut. Tällainen hailakka viiva ilmeisesti tarkoittaa, että ovulaatio on nousussa (tai laskussa).

Ja ne alkoivat...

Keskiviikkoiltana tunsin suussani erittäin voimakkaan metallin maun. Se tuli todella pistävänä ja lähes vyörymäisenä http://www.libero.fi/Sinun-vaiheesi/Raskauskalanteri/?week=3&tab=1. Mietin, että kuvittelinkohan loppujenlopuksi koko jutun, koska seuraavana päivänä menkat alkoi. Olin kuitenkin lukenut tästä oireesta etukäteen, joten voi olla, että kyseessä oli niin voimakas toiveajattelu, että pystyin sen jopa maistamaan  suussani. Ovulaatiolaskurin mukaan menkkojen olisi pitänyt alkaa vasta huomenna, joten tämä selittää sotkun ovulaatiotikkujen kanssa, joko en ovuloinut tai se oli ehtinyt jo mennä. Yleensä, jos on raskaana ja tulee kuukautiset, ne alkavat myöhässä ja tulevat niukkoina, näin ei kuitenkaan käynyt minun tapauksessani, joten täytyy aloittaa uusi yritys ensiviikolla. Vaikka olemme vasta yhden kerran yrittäneet raskautta, olisi mukavaa, jos se tapahtuisi mahdollisimman pian, joten käväisin katsomassa näitä vinkkejä http://www.parenting.com/gallery/boost-fertility-complementary-therapies . Liikun säännöllisesti viikon aikana, käyn afrotanssitunnilla, mikä kestää 1 1/2 tuntia kerrallaan, lisäksi teen yli tunnin kävelylenkin ja joko tunnin uinnin tai pyörälenkin, mutta joogamattoa en ole avannut kolmeen vuoteen, näköjään on korkea aika tampata siitä pölyt ja ryhtyä venyttelemään. Muistin virkistykseksi liikkeisiin, taidan lainata tämän kirjan.

Harhaa vai haaveita

Vappuaattona mieheni tokaisee, että minun täytyy olla raskaana, koska olen poikkeuksellisen kiukkuinen ja ailahteleva. Tähän vain naurahdin ja sanoin, ettei ne mielialanvaihtelut tule kun vasta neljännellä kuulla. Aloin kuitenkin miettiä, että olin tuntenut menneen viikon aikana omituista kipristelyä alavatsassani, jollaista en ole koskaan ennen tuntenut (todennäköisesti vain kuvittelua), alaselkäni oli ollut todella kipeä, niin kipeä, etten muista milloin viimeksi (ehkä tanssitunti teki tepposensa) ja minulle iski aivan järkyttävä migreeni, jollaista en saa muulloin kuin kofeiiinipitoista juotuani, enkä ole syönyt tai juonut mitään kofeiinipitoista aikoihin. Rintani
tuntuivat yhtenä päivänä kutisevilta ja aroilta, lisäksi juoksin kaksi päivää jatkuvasti vessassa työpäivän aikana.

Ajattelin ihan huvikseni googlata, onko tietoa, voiko raskauden tuntea jo ennen kuukautisten
poisjääntiä. Keskustelupalsoilta luin, että joillakin on ollut samoja oireita ja kun vielä löysin vahvistusta luotettavilta sivustoilta kuten: http://americanpregnancy.org/pregnant/ http://www.ivillage.com/signs-and-symptoms-pregnancy-2/6-b-290131#290167 , nousi toiveet korkealle.

Tuntuu aivan älyttömältä, jos se kävisi näin helposti. Niin moni ystäväni ja tuttavani on yrittänyt yli vuoden, ennen kuin tärppäsi ja he ovat olleet meitä paljon nuorempia. Täytyy myös pitää mielessä se, että vaikka siellä jokin olisi aluillaan, se ehtii vielä tulla ulos muutaman viikon sisään, eikä siinäkään ole mitään kummallista. Vielä, kun ottaa huomioon tuon ovulaatiotikkuepisodin, niin tuntuisi ihan hassulta, jos olisinkin nyt raskaana. Vappu vietettiin kuitenkin vain simaa juoden, niin kuin tästä lähin on oltavakin varmuuden vuoksi, ilman alkoholia. Löysin etsinnöissäni lisää tietoa kofeiinin vaikutuksesta raskaus- ja imetysaikana. Naiset, lopettakaa kofeiinin käyttö heti, kun ryhdytte tekemään lasta, pääsette paljon helpommalla. http://www.marchofdimes.com/pregnancy/caffeine-in-pregnancy.aspx .

Törmäsin hauissani myös mielenkiintoiseen kirjaan nimeltä:

 

Tämä löytyy ainakin adlibriksen verkkokaupasta, mutta valitettavasti ei kirjastoista, eikä suomennettuna.

Tikusta asiaa

Ovulaatio, olen vihdoin päässyt testailemaan tikkuja. Laskin muutama viikko sitten perhesuunnittelun ja muutaman muun sivuston kautta milloin ovulaationi pitäisi tapahtua. Lopputulokseksi tuli 25.4. Kuukautiseni loppuivat 1 1/2 viikkoa aiemmin ja kaikkien ohjeiden mukaan seksiä tulee harrastaa paljon heti kuukautisten loppumisen jälkeen ovulaatioon saakka. Teimme työtä käskettyä, eikä väliin jäänyt sinä aikana kuin kaksi päivää. Noh, oletetun ovulaation ajankohdan lähestyessä ryhdyin kokeilemaan testitikkuja. Ensin yritin virtsaamalla suoraan tikulle. testikenttä näytti tyhjää, mutta aamulla siitä löytyi kontrolliviiva. Seuraava testi näytti edelleen tyhjää, jonka jälkeen päätin virtsata purkkiin ja uittaa tikkuja huolella, että varmasti onnistuu ja varmuuden saamiseksi päätin testata 25.p. kahden tikun voimin. Kontrolliviivaan tuli selkeä viiva, mutta toiselle puolelle tuli hailakka viiva, tämä tarkoitti negatiivista tulosta. Tutkiessaan asiaa sivulta https://www.kotitesti.fi/info/ovulaatiotesti-info/18/ tämän tulisi tarkoittaa, että ovulaatio on lähestymässä, seuraavana päivänä sain kuitenkin jälleen vain viivan kontrollikenttään. Ota tästä nyt sitten selvää. Ehkä ovulaatio on ollut jo aiemmin tai en ovuloi tässä kuussa lainkaan.

Lukiessani the New York times - lehteä, törmäsin juttuun, jossa käsitellään afrikkalaista syntyperää olevien lapsettomuutta, jutussa oli linkki blogiin http://thebrokenbrownegg.org, kulttuuriin katsomatta, lasta hankkivan mielessä pyörii samat asiat ja oli hauskaa lukea samoja pelkoja ja asioita, joita itse mietin. Lapsen saaminen on varmaa vasta sitten, kun lapsi on sylissä ja sitä odotellessa tulee olla jatkuvasti varautunut jollakin tasolla siihen, ettei lasta välttämättä koskaan saa.

Koska ovulaatio jäi tässä kuussa hieman epäselväksi, päätin pelata varman päälle ja kävin ystäväni kanssa punaviinillä. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos jokin on aluillaan niin kiinnittyy varmasti ja vielä uskalsin juoda lasillisen, kun en ole raskaana.

Super-ruokaa ja seksiä

Ottaessani selvää, kuinka tulla raskaaksi mahdollisimman nopeasti, törmään jatkuvasti samoihin seikkohin. Tulee syödä terveellisesti ja monipuolisesti, sekä mahdollisimman ravinnerikasta valiota (ei sinänsä yllättävää), myös kofeiinin poisjättäminen auttaa ja useaan otteeseen törmäsin greippimehun terveelliseen vaikutukseen. Monet naiset ovat sanoneet tulleensa raskaaksi, juomalla päivittäin lasin greippimehua. Tämä ei ole minulle ongelma, koska tykkään muutenkin greipin mausta, enkä migreenin takia pysty juomaan mitään kofeiinia sisältävää. Löysin myös hauskan sivun, jossa neuvottiin parhaita seksiasentoja, jotta kuljetus pääsee mahdollisimman lähelle määränpäätä. http://www.wewomen.com/parenting/conception-sr25.html -sivustolta löydät myös muita neuvoja ja vinkkejä raskauteen tai vanhemmuuteen liittyen.

Toistaiseksi en ole siirtynyt täysin luomuruokaan, mutta päätin vaihtaa leivän päälle laitettavan salaatin joko tuorepinaattiin tai lehtikaaliin. Molemmat maistuvat samalta kuin salaatinlehti (eli ei miltään), mutta pitävät sisällään paljon enemmän ravintoaineita, kuin salaatti ikinä. Lautasellani on aina paljon eri värejä, mutta nyt täytyy panostaa entistä enemmän värikylläisyyteen ja tuoreuteen. Tämä viikko tosin alkaa pitkälti eineksillä, kiireisen viikonlopun takia, mutta eineksissäkin löytyy superruoan aineksia, kuten mustikkarahka ja pinaattiletut. Pääsiäisenä teen pitkästä aikaa itse sämpylöitä ja laitan niihin siemensekoituksen antamaan makua. Tiesitkö, että kurpitsan siemenet ja mansikat sisältävät sinkkiä? Sinkki on tärkeä ainesosa raskausaikana, mutta lisää myös seksihaluja.

Kuumettako?

Olen hamstrannut marimekon kirpparilta jo yli vuoden ajan ihania vauvanvaatteita, onneksi maltti on jossain määrin pitänyt, eikä ostoksia ole tullut tehtyä kuin muutama (tiedän, ettei pitäisi katsoa edes niitä). Noh, puolustuksekseni voin sanoa ostaneeni sieltä myös kummipojalleni upouuden bodyn. Kaverini ja siskoni ovat sitä mieltä, ettei sellaista pitäisi tehdä, ennen kuin ensimmäinen ultra on ohi ja lapsi todistettavasti nähty. Mielestäni se on hölynpölyä, kai saan olla innoissani ja odottaa sekä suunnitella mahdollisen tulevan perheenjäsenen vaatetusta (ystävälläni on ollut jo vuosia laatikollinen vauvanvaatteita odottamassa). Aluksi pelkäsin, että säikytän mieheni tiehensä jos ostelen vauvanvaatteita, vaikkei vauvanteko ollut vielä ajankohtaista, yllätyksekseni ja ystäväni yllätykseksi, hän tuli kirppari-reissultaan kotiin yli vuosi sitten ja esitteli ystävälleni, millaisen lapsenvaatteen hän oli sieltä ostanut. Ystäväni hieman häkeltyneenä kyseli, onko meille kenties tulossa lapsi, vai onko se jollekulle lahjaksi. Tähän mieheni vain tokaisi, että ei ole lasta vielä tulollaan ja sitten kun on, paita on sille varattuna. Viimeistään siinä vaiheessa tiesin, että hän todellakin haluaa kanssani lapsen, eikä vain lämpimikseen siitä puhu. Paidan teksti oli osuva "Dad's the boss unless mummy is home", hän on selvästi löytänyt paikkansa huushollissamme. Viime ystävänpäivänä hän toi kotiin vauvanlelun ja meillä on lastenohjelmia DVD:llä odottamassa katsojaansa vino pino.

Vaikka raskaus ei ole vielä aluillaan ja olemme asennoituneet siihen, että raskauden odotus voi viedä ainakin vuoden, ei valmistautuminen ole mielestäni pahitteeksi. Tänään nappasin kirjastosta uutuuskirjat: Bébé päivä päivältä - teos on jatkoa kirjalle Kuinka kasvattaa Bébé, jota en vielä ole lukenut, mutta luen varmasti tämän jälkeen. Teos on hauskan keveä kuvaus ranskalaisesta lastenkasvatuksesta ja vanhemmuudesta, jossa on ihan järkeviä näkemyksiä raskausajasta lapsen varhaisiin vuosiin, sekä loistavia ruokaohjeita vauvoille. Toinen kirja, joka tarttui matkaan oli Äitikirja. Kaija Juurikkala kertoo roolistaan biologisena äitinä, kasvattiäitinä, yksinhuoltajaäitinä ja uusperheäitinä. Hän ei omien sanojensa mukaan koskaan haaveillut äitiydestä, vaan on ilmeisesti enemmänkin ajautunut tehtäväänsä. Voin jollain tasolla samaistua tähän ajatukseen, olen aina ajatellut, että tahdon lapsia, sitten joskus. Se joskus tuntui kovin etäiseltä siihen asti, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Olin aiemmin ollut yli kahdeksanvuotisessa suhteessa, mutta silloinen mies ei ollut isämateriaalia (liian kiinni omassa äidissään). Kun olin käynyt ensimmäisillä treffeillä nykyisen mieheni kanssa, sanoin sisarelleni, että tämän kanssa voisin tehdä lapsia.

Tässä vielä paremmat kuvat kirjoista

 

 

Mitä jokaisen äidin tulee tietää

Raskausajan ruokavalio on tarkka asia ja koska haluan, että tuleva lapseni saa mahdollisimman hyvän vastustuskyvyn ja kaikki tarvittavat rakennusaineet, täytyy minun tehdä totaalinen ruokaremontti. Kalahan on pitkälti kielletyllä listalla ja olen myös ryhtynyt pohtimaan, jos vaihtaisin raskausajaksi ruokavalioni täysin luomuun (onhan se kallista, mutta se kirpaisee vain 9kk). Olen aina syönyt monipuolisesti ja terveellisesti, vernpaineeni on matala ja kolesteroliarvot hyvät samoin sokeriarvot, mutta lisäaineiden määrä on iän myötä alkanut huolestuttamaan, samoin kalsiumin tarve. Maitotuotteita vältin kuin ruttoa lähes 20 vuotta, tähän tein parannuksen muutama vuosi sitten ja sen koommin olenkin syönyt maitotuotteita päivittäin.  Olen päättänyt jättää valkoisen sokerin kokonaan pois raskausajaksi, samoin kaiken muun lisätyn sokerin.

Puhtaammassa ruokavaliossa käytetään paljon papuja ja kun kasviksia syö yhdeksän kuukautta, ei aina jaksa sitä samaa 20 ruokalajia pyörittää päivästä toiseen, joten kaipasin hyviä vinkkejä. Törmäsin Brittisivustoon nimeltään Start 4 Life http://www.nhs.uk/start4life/Pages/healthy-pregnancy-baby-advice.aspx , mikä loistava sivu! Täältä löytyy ruokaohjeiden lisäksi ohjeita raskausaikaan ja vauva-ajan hoitoon. Tässä riittää iltapuhdetta hetkeksi, kun ryhdyn perehtymään. Yksi hyvä opas on myös kirja "Mitä jokaisen äidin täytyy tietää lapsensa ensimmäisestä ikävuodesta", teoksessa on selvitetty ytimekkäästi vauvan eri kehitysvaiheet ja tarpeet, tämän jaksaa lukea kuka tahansa.

Mistä kaikki alkaa

Olemme puolisoni kanssa tahoillamme harkinneet pitkään lapsen tekemistä. Olemme kolmekymppisiä ja molemmat opiskelleet ja käyneet töissä jo 15 vuotta. Kummallakin on useampi ammatti ja molemmat valmistumme uuteen ammattiin vuoden sisään. Päätimme vuosi sitten, että tämän vuoden vuosipäivänä alamme yrittää lasta. Elämämme on hyvässä vaiheessa, molemmilla on vakituiset työpaikat ja asunnon remontti alkaa olla loppusuoralla, että voimme sen myydä ja vaihtaa suurempaan. Ympärillämme alkaa olla pelkkiä lapsiperheitä, mikä on ihanaa, että on ihmisiä keneltä kysyä näkemyksiä ja kokemuksia.

Koska kaikki on aikataulutettu, olemme alkaneet valmistautua hyvissä ajoin. Olemme käyneet sukupuolitauti- testeissä ja saaneet puhtaat paperit. Kävimme lapsettomuusklinikalla tutkituttamassa, ettei kummallakaan ole mitään esteitä lasten saantiin ja jälleen saimme lupaavat tulokset. Huomasin suhtautuvani lapsen tekemiseen aivan kuin opintotehtävään. Tutkin, analysoin, etsin tietoa ja tarvittavat materiaalit, mutta hommanhan ei toimi niin, paljon on kohtalon ja tuurin käsissä. Olen toiminut monessa asiassa elämässäni vastoin odotuksia ja pitkälle päässyt.

Minulla on ystävä, joka on samassa tilanteessa kanssani ja hän neuvoi ostamaan vitamiinivalmisteen, joka on suunnattu kuurimaiseksi ennen raskautta ja siitä kolmannelle kuulle saakka. Olen hieman skeptinen kaikkien lisävalmisteiden suhteen, mutta ajattelin syödä valmistetta raskauteen asti. Ja koska ikää alkaa jo olla, emme aio jättää mitään sattuman varaan, joten olen ostanut ovulaatiotikkuja, raskaustestin ja virtsainfektiotestin. Apteekin testien hinnat olivat melko päätä huimaavia, niin aloin ottaa selvää, mistä saisi halvemmalla ja löysin sivun http://www.raskauskeiju.fi . Testit olivat halpoja ja tulivat huomaamattomasti kirjekuoressa kotiin asti, näppärää!
Perhesuunnittelu-sivulta löysin myös ovulaatiolaskurin, joten nyt vain testailemaan ja kokeilemaan.