Uudestaan, uudestaan ja uudestaan

Huomaan elämäni jaksottuvan aina kahteen viikkoon kerrallaan. Kausi alkaa alusta kuukautisten jälkeen, ensin on kaksi viikkoa yrittämistä, jonka jälkeen on kaksi viikkoa jännityksellä odottamista, tätä on yleensä seurannut pettymys. Ensimmäiset kaksi viikkoa yritämme mieheni kanssa järjestää aikataulun niin, että ehdimme lasta tekemään ja siitäkin on tullut jo rutiininomaista toistoa. Olen pyrkinyt olemaan stressaamatta ja mielestäni siinä myös melko hyvin onnistunut. Olen nauttinut auringosta, uimisesta, pyöräilystä ja tanssista.

Ruokavalioni on muuttunut siten, että olen syönyt juhannuksen jälkeen vain yhden karkkipussin ja sekin oli pieni pussi Brunbergin lakrtisia, muuten olenkin korvannut karkit jäätelöllä ja marjoilla. Pitkän  harkinnan jälkeen ostin jäätelökoneen, jolla olenkin jo tehnyt suussasulavia kokeiluja, tämä siis oli oleellinen maininta sen vuoksi, että voin itse valmistaa sellaista herkkua, jonka sisällön tiedän varmasti ja minkä sokerimäärään pystyn itse vaikuttamaan. Minusta tuntuu, että mieheni ei osannut arvata tähän menevän näin kauaa aikaa, itse olin varautunut, koska monet olivat kertoneet joutuneet yrittämään ensimmäistä yli vuoden ja emmehän me ole edes vielä pitkää aikaa yrittäneet, vaikka se siltä alkaa tuntua. Jotta tässä ajan suhteuttamisessa pysyisi järki päässä, päätin lukea kirjan Pitkä odotus, siinä on monta kertomusta lapsettoomuushoitoja läpikäyneistä pariskunnista, siinä myös kerrotaan, mitä hoidot pitävät itsessään sisällään, mikäli tähän vaihtoehtoon joudumme turvautumaan. Sille teokselle sopivaa vastapainoa on teos Seitsemän tytärtä, jossa kerrotaan fiktiivisesti seitsemän sukupolven tarinaa Suomessa 1840-luvulta lähtien, kertomuksissa kuvataan äitiyttä eri aikakausiin peilaten, kuinka vanhemmuus muuttuu, mutta kuitenkin pysyy samana.

Tässä yksi hyvä sivu lisää lastenhankintaan liittyen, erittäin ammattitaitoista neuvontaa ja asiaa http://pregnant.thebump.com/getting-pregnant.aspx?MsdVisit=1 .